I'm Back!

I'm Back!


”Valtavan” sosiaalisen painostuksen edessä palaan pitkästä aikaa näppäimistöni ääreen kirjoittamankuulumisiani menneestä kesästä.

Moni varmaan on jo mielessään ajatellut, että kirjoittaminen on loppunut koska pitkä ja karvainen kieleni olisi luiskahtanut takaisin pullon pohjalle. Ne jotka löivät vetoa ettei Herra Halonen pärjää kesää ryyppäämättä joutuvat nyt karvaasti pettymään. Noin 4,5 kuukautta ovat menneet täysin juomatta. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen ottanut yhden huikan normaalista oluesta, mutta suonette minulle selityksen tapahtuneesta: Olimme lomamatkalla Kroatiassa ystäviemme luona ja paluumatkalla lentokonetta odotellessamme pistäydyimme paikallisen lentoaseman baariosastolle. Hyvä ystäväni meni tilaamaan meille oluet – Minulle alkoholittoman ja hänelle tietysti ihan aidon tuotteen. Saavuttuamme pöydän ääreen kaadoimme oluet laseihimme. Pyörähdettyäni ympäri vilkaistakseni laskeutuvaa lentokonetta lasinretaleet olivat naamioituneet toistensa näköisiksi ja päädyin ottamaan alkoholittomaksi versioksi pukeutuneesta lasista pitkän mojovan huikan. Maku oli hyvin erikoinen, mutta mietin mielessäni sen olevan vain paska tuote. Vaimoni haukansilmä oli kuitenkin tarkkaavaisesti pitänyt silmällä tuoppien sisältöä ja huikkasi: ”Otitko sä ihan oikeesti tosta Antonin kaljasta?” – Kyyyllä. Siinä meni sitte se tipattomuus. No ei sentään. Eikös tämä ole vähän sama kun muslimit eivät saa syödä sikaa, paitsi jos ne eivät tiedä, että se on sikaa? Tämä jäi kuitenkin ainoaksi hairahduksekseni kesän ajalta, joten olen pystynyt antamaan tämän rankan erheen anteeksi itselleni ja toivon että myös muut katsovat tapahtuneen sormien lävitse. Toisaalta on aivan sama mitä muut ajattelevat.


Syy miksi en ole kirjoitellut mitään on se, ettei tunnu, että olisi mitään kirjoitettavaa. Todennäköisesti olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta elämä on normalisoitunut niin hyvin ilman alkoholia, että kirjoittaminen siitä tuntuu turhanpäiväiseltä jaarittelulta mitä se pääosin onkin. Ajattelin nyt kuitekin referoida miten kesä on mennyt ja mitä muutoksia minussa on tapahtunut. Ehkä tämä kiinnostaa jotain tai jos ei kiinnosta niin olkoon tämä vaikka päiväkirja minulle itselleni.

Vaikka koko kesä ja elämä nykyään onkin normalisoitunut ilman alkoholia enkä mieti enää asiaa juuri ollenkaan, mahtuu mukaan myös niitä vaikeitakin hetkiä, jolloin väistämättä mieleen hiipii ajatus, että miksi ei voisi dokaa? On myös joitain asioita, mitä kaipaan hieman itsessäni kun olen pienessä nousujohteisessa.

Normaali arkeni on muuttunut hyvin paljon viimeisen 3 kuukauden aikana. Tämä ei pelkästään johdu siitä, että lopetin juomisen vaan iso osa sitä on myös se, että aloitin uudet haasteet ystäväni yrityksessä (Mainos varoitus: www.paydata.fi), jossa olen viihtynyt erittäin hyvin. En tee tällä hetkellä töitä 8-16 välillä kuten ennen. Olen töissä 24/7 ja aina tavoitettavissa. Tämä tarkoittaa myös, että minulla on vapaata 24/7. Minua on siunattu työllä, jonka saan tehdä juuri silloin kun haluan kunhan luottamus töiden hoitamisesta ja asioiden eteenpäin menemisestä säilyy. Tähän kun yhdistetään dokaamattomuus, on viikonloput menettäneet merkityksen kokonaan. Kun perjantai koittaa, en enää ajattele, että tänään on se päivä kun laitetaan sauna päälle ja kuuluu ottaa bisse. Ei ole enää niitä normaaleita dokauspäiviä (la & su), koska kaikki päivät ovat samanlaisia. Yksi perjantai kysyin vaimolta: "Onko tänään keskiviikko vai torstai?". Tämä kuvastaa hyvin sitä, että viikonpäivällä ei ole minulle enää juurikaan merkitystä - nautin joka päivästä. Joku voisi pitää tätä kirouksena kun ei voi laittaa puhelinta kiinni aina viikon päätteeksi ja vain olla. Minä taas koen tämän täysin päinvastoin. Jos minulla on keskellä viikkoa sellainen päivä, että kotelo on jumissa ja työt ei kiinnosta niin lähden vaikka salille tai puuhastelemaan autotalliin jotain mikä kiinnostaa. Tällaisessa elämänrytmissä aivoni eivät saa enää viikonloppusignaalia dokauksen aloittamisesta.
Näitä ryyppysignaaleja toki tulee muissa tilanteissa: juhlat, lomamatkat, tapahtumat, sauna, yms. Suurin osa näistä alkoholin kyllästämistä tapahtumista antaa edelleen minulle herätteitä, että nyt kuuluisi naukata muutama. 

Mikäli olisin retkahtanut takaisin alkoholin pariin, olisi se kesän aikana tapahtunut Maltalla Fitline -jälleenmyyjien palkintomatkalla (mainosvaroitus https://www.ismile.fi/lisaravinteet). Koko matka oli ilmainen ja ilmaista viinaa oli tarjolla joka nurkassa. Lekottelimme hyvin paljon auringossa altaan juurella ja nautiskelimme lämmöstä. Joka ilta oli jonkin näköisiä juhlia tai tilaisuuksia. Näissä tilanteissa huomasin mieleni vaeltavan ajatuksen ympärillä, että mitä jos sitä kuitenkin vähän ottaisi – ihan pikkasen vaan. Selvisin kuitenkin näistäkin houkutuksista retkahtamatta.  Lomamatkat ovat muutenkin muuttuneet melko lailla, nykyään matkaan pakataan melkein yhtä paljon treenivaatteita kuin tavallisia vaatteita, jotta pääsee joka päivä salille tai muuten sporttailemaan. 

Mitä minussa on muuttunut:

  • Aktiivisuustasoni on aivan jotain muuta mitä ennen. Herään pirteämpänä ja saan enemmän aikaan. Tuntuu, että päivät ovat huomattavasti pidempiä ja asioihin ryhtyminen on mielekkäämpää. Olen pohjimmiltani patalaiska, joten ei nyt kannata ajatella, että päivät pitkän remontoin ja touhuan – en todellakaan. Muutos on silti suuri.
  • Painoni on pudonnut hieman. Voisin kyllä väittää, että tämä ei johdu suoranaisesti siitä, että lopetin alkoholin. Melkein voisin väittää, että dokaamisen lopettaminen ei itsessään pudota painoa vaan se muutos mikä tapahtuu alkoholin pois jättämisen seurauksena. Olen alkanut käymään salilla useamman kerran viikossa, joka on johtanut myös siihen, että teen parempia valintoja syömisien kanssa. Urheilen muutenkin nyt huomattavasti enemmän kuin ennen. Välillä on jopa vaikea malttaa pitää lepopäivä kerran viikkoon.
  • Vaimoni on huomautellut minulle, että kasvoni näyttävät huomattavasti paremmalta. Iho on tasaisempi ja pöhötys on hävinnyt kokonaan. Minun on vaikea myöntää tällaisia asioita ääneen, mutta luulen, että tuossa saattaa olla jotain perää.
  • Pakko ajatella myös, että lapset ovat saaneet minusta enemmän irti. Olen enemmän kotona ja läsnä – varsinkin viikonloppuisin. Toki mulla on vieläkin paljon reissuja ja tapahtumia, mutta silti aiemman elämän myötä krapula ja etkot ja jatkot vievät paljon aikaa myös perheeltä.
  • On vitun kiva kun voi lähteä koska vaan ja mihin vaan autolla! Lauantaisin, sunnuntaisin, öisin, ihan koska vaan. En kyllä koskaan lähde keskellä yötä minnekään, mutta ajatus siitä on vapauttavaa.


Mitä kaipaan

Vaikka juhlissa ja tapahtumissa on edelleen kivaa ja viihdyn juovien ystävieni seurassa hyvin, ei ole sama asia olla näissä hetkissä selvinpäin. Ihmisten iloisuus ja nousuhumala on käsinkosketeltavan hauskaa. Pääosin ihmisissä virtaa hyvä fiilis ja suut käyvät. Huomaan, etten ole yhtä sosiaalinen kuin kännissä. pysyn vielä keskustelussa mukana muutamien ensimmäisten aikana, mutta kun ilta alkaa olla puolessa välissä huomaan istuvani pääsääntöisesti hiljaa enkä enää osallistu samalla tavalla keskusteluun. En edes tiedä mistä se johtuu, koska edelleen viihdyn, mutta koen etten voi antaa itsestäni kaikkea. Koen etten ole mukana asian vaatimalla ”vakavuudella”. Jotenkin kaipaan myös omia idioottimaisia ajatuksia sekä helvetin huonoja puujalkavitsejä, jotka löytyvät yksitellen jokaisen pullon pohjalta.  Koen myös, etten viihdy juhlissa aivan yhtä myöhään kun aiemmin. Tämä ei niinkään johdu siitä, että muut olisivat ärsyttäviä vaan siitä, etten koe olevani enää samalla ajatustasolla muiden kanssa. Yleensä kuitenkin viimeistään kotona taputtelen itseäni selkään ja totean, että hyvä kun ei tullu dokattua.  Näissä vaikeissa tilanteissa koitan aina muistaa ne hyvät asiat mistä nautin, koska niitä on kuitenkin huomattavasti enemmän.


Nyt on kirjoitettu tarpeeksi. Lainatakseni erästä psykiatrituttavaani: NYT VITTU RIITTÄÄ!






Kommentit

  1. Hei! Hieno homma, ja kiva kun päivitit. Samaa asiaa itsekin pohdiskelen, että lopettaako kokonaan. Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt loppu dokaaminen!

Eka morkkis?

Ensimmäinen viikonloppu