Omituisten otusten kerho ja uusi duuni.

Nyt tulee taas tällainen diipadaapa kirjoitus omasta elämästä, johon ei liity alkoholi. Jos haluat siis lukea vain alkoholiin liittyvistä koettelemuksista niin skippaa tämä kirjoitus ja odota muutama päivä. Parin päivän päästä on luvassa viikonlopun raportti sekä lyhyet epäasiallinen testi alkoholittomista oluista. Jos kuitenkin haluat tietää minusta enemmän ja kuulla muun muassa hullunkurisesta perheestäni niin jatka ihmeessä.



Aloitan nyt tästä sekalaisesta seurakunnasta joka asuu kanssani. Olen jo muutamaan kertaan viitannut kirjoituksissani meidän kuuden hengen erikoislaatuiseen perheeseen ja nyt avaan hieman tilannetta. Jos kuvailisin asumismuotoa facebookin valikosta valittavalla monivalintakysymyksellä vastaus olisi: It’s complicated.  Asumme Seutulassa hevosten ja kukkojen keskellä isolla metsään rajoittuvalla tontilla. Asuntomme on noin 250m2 ja kanssani asuu lyhyesti kerrottuna minä, Vaimoni, exäni, kaksi lastani, exäni lapsi, exäni mies, paras kaverini, lapseni äitipuoli, lapseni isäpuoli, lapseni vara isä ja äiti, exäni kaaso sekä viiru ja pesonen. Aloitetaan selvennys helpoimmista: Viiru ja Pesonen ovat kissoja.

Vaimoni Kata: Äiti, Bean äitipuoli, exäni kaaso

Katan kanssa olemme saaneet kohta viettää yhteistä eloa 10 vuotta (viime torstaina 8. hääpäivä). Aloitimme seurustelun tyttäreni ollessa 1 vuotias. Kata pitää meidän perhettä, ainakin meidän puolta talosta ruodussa. Hän huolehtii pääosin, että kaapissa on ruokaa, talossa on siistiä ja että minä lähden housut jalassa töihin. Kata on korvaamaton välittäjä ja huomioi aina kaikki muut ympärillään niin hyvin, että emme ehkä enää selviäisi normaalista arjesta ilman häntä. Kata työskentelee hyvinvoinnin parissa ja myy lisäravinteita (mainosvaroitus), joten mikäli sellaiset kiinnostaa niin mene http://www.ismile.fi tai kysy lisää. Rakastan sua Kata!

Esikoiseni Bea: lapseni, exäni lapsi, vaimoni lapsipuoli, Rasmuksen siskopuoli.

Bea on isänsä kaltainen, mutta hyväsydäminen hunsvotti joka lähtee myös ilman housuja kouluun, ellei joku muista huomauttaa siitä. Bea on vihdoin löytänyt kiinnostavan harrastuksen – ilma-akrobatian. Kävin viikko sitten kurkkaamassa harjoituksia ja oli ihan käsittämätöntä katsoa kuinka hyvä hän siinä jo on, vaikka harjoituskertoja oli takana vasta noin 5.  Bealla on myös käsittämätön kyky olla paikallaan tekemättä mitään ja olla valittamatta siitä. Bean pystyy ottamaan minne tahansa tylsiin aikuisten tapahtumiin, eikä rutinaa tai kiukuttelua kuule. Hän ei myöskään kysele autossa ”joko ollaan perillä” – hän vain on ja miettii… tai sitten ei mieti mitään – vain on.

Rasmus: Lapseni, vaimoni lapsi, Bean velipuoli, Batman!

Meidän perheen tehopakkaus. Aina vieraissa hyvin korrekti ja hyväkäytöksinen – kotona hieman villi. Rasmuksen epäinhimillinen kyky muistaa asioita aiheuttaa vanhempien katteettomat lupaukset kyseenalaiseen valoon. Tempperamenttisen luonteensa ansiosta rasmus voi olla kaikkea hellyyden kipeän halailija sekä hampaattoman hirviön välimaastosta. Tunteet vaihtelevat yleensä ravitsemus- sekä väsymystilojen mukaan. Rasmuksella on myös käsittämättömän kypsä huumorintaju, jolla hän useinmiten viihdyttää hoitotätejään - halukkaat hoitajat voivat ilmoittautua sähköpostiin. Mistä lie perinyt. Öisin Rasmus ei nuku, koska hän on Batman jo kolmatta, ellei neljättä vuotta.

Aki, paras kaveri, exäni mies, Bean isäpuoli.

Tapasin Akin ensimmäisen kerran Albelassa (baari Länsi-Vantaalla) biljardipöydän ääressä ja paiskattiin kättä hyvässä hengessä. Hyvä henki on nyt kestänyt reilu 9 vuotta, eikä yhtä ainoata riitaa ole vielä saatu aikaiseksi. Kenenkään kanssa ei ole yhtä helppoa olla kaveri, koska hän ei koskaan sano ”ei”. Siltä voi pyytää mitä tahansa ja aina kaikki käy. Tätä me kaikki tietysti häikäilemättä käytämme hyväksemme, tosin alkaa tuntua siltä, että Aki jopa pitää muiden auttamisesta. Todennäköisesti Vehon ainoa rehellinen autokauppias. Onneksi Aki on aika lyhyt! 


Johanna, exäni, Bean äiti,

Johanna on meidän perheen vitun päivänpaiste. Jos ei paremmin tuntisi niin voisi välillä kuvitella, että Johannaa vituttaa. Koska tunnemme paremmin niin tiedämme, että on hänelläkin hauskaa. Seurustelimme Johannan kanssa melko monta vuotta (ei tule nyt mieleen, sori) ja saimme yhteisen lapsen, Bean. Yhteiselo ei kuitenkaan silloin pariskuntana sujunut toivotulla tavalla, joten pistimme lusikat ja leivänpaahtimen jakoon. Tällä hetkellä ystävyytemme toimii huomattavasti paremmin, joten lusikat ja leivänpaahdin ovat taas yhteistä omaisuuttamme. Johanna on muuten maailman paras kosmetologi, joten jos naamavärkki tai koivet kaipaavat ehostusta niin varaa aika hänen omasta hoitolastaan (mainosvaroitus): http://www.bravebeauty.fi. Lupaan ettet pety!

 Viiru ja pesonen: kissat

Kukaan ei tykkää niistä, mutta kuitenkin kaikki salaa vähän rakastaa. Aki kyllä ihan oikeesti tykkää. Kissat tuntuvat olevan jotenkin homeessa. Tuntuu, että valot on päällä, mutta ketään ei ole kotona. Rikki ne ei kuitenkaan ole, koska tekevät työnsä tunnollisesti - hiiret ovat kadonneet meiltä sekä naapureilta.


Miksi siis asumme yhteisessä kodissa? Eron jälkeen ja uusien kumppaneiden löydyttyä alku oli todennäköisesti kuten kaikilla muilla eronneilla. Asiat eivät hoituneet aina helposti, mutta koska Bean etu oli aina etusijalla onnistuimme kohtuullisesti asioiden hoitamisessa vaikka melkoisia kompromissejä jouduttiinkin tekemään. Pikkuhiljaa vuosien vieriessä ajauduimme kuitenkin parempiin väleihin ja ystäviksi. Jossain vaiheessa minä ja Kata etsimme uutta asuntoa samalta alueelta, missä Johanna ja Aki asui, jotta vuoroviikoin molemmilla asuvalla Bealla olisi helpompaa vaihtaa kotia ja käytännön asiat (tarha, koulu, harrastukset) olisi helpompi hoitaa. Iloksemme sopivan kokoinen huoneisto vapautui samasta taloyhtiöstä, joten päätimme ostaa sen ja muuttaa heidän naapureikseen. Tämä johti siihen, että ystävyytemme vahvistui entisestään. Löysimme itsemme joka ilta toistemme olohuoneista pizza slicet kädestämme ja pikkuhiljaa ajatus yhteisestä paritalosta alkoi itämään. Etsimme pitkään vapaita paritaloja ja suunnittelimme jopa sellaisen rakentamista, mutta kustannukset olivat molemmille aina hieman toimimaton yhtälö. Yht’kkiä keksimme, että mitäs jos ostaisimmekin ison omakotitalon ja muutamme yhteen. Laitoimme hakuun lähialueelta yli 200 neliöisiä omakotitaloja, joista olisi mahdollisuus pienillä muutoksilla rakentaa sopiva maja meidän kokoonpanollemme. Siitä se sitten lähti. Lähes välittömästi löysimme tämän nykyisen asuntomme, joka jo valmiiksi sopi meille kuin nakutettu. Rakennus on alun perin 1990 rakennettu ja siihen on lisätty uusi siipi vuonna 2003 (ehkä). Talo vaikutti kaikin puolin hyvältä, mutta takaraivossa meillä kuitenkin kolkutteli ”ei me sitä kuitenkaan saada”. Kiitos Katan sinnikkyyden noin puolen vuoden päästä muutimme tänne. Nyt asumme siis yhteisessä omakotitalossa, josta meillä on yhteinen laina. Asunnossamme on kaksi puolta ja molemmilla on omat keittiöt sekä vessat. Asunnon välissä meillä on niin sanotut ”kommuunitilat”, jotka pitävät sisällään yhteisen kodinhoitohuoneen sekä yhteisen spa osaston saunoineen. Kyllä, voimme käydä koko porukka yhdessä saunassa ja seuraavaan kysymykseen, joka juolahtaa mieleesi vastaus on EI. Tällainen siis on meidän perheemme. Olemme siis omina perheinämme yhtä isoa perhettä. Olisimme ehkä sopineet siihen ”erilaiset perheet” -ohjelmaan 😊



Loppuun duunilätinät


Nyt tuli hieman pitkä kirjoitus, mutta jatkan silti kirjoittamista koska tuntuu, että pitää saada vielä höpistä työkuvioistani. Irtisanoin tänään itseni nykyisestä työpaikastani (Doctagon Oy), jossa toimin ICT palveluvastaavana. Pidin työstäni ja viihdyin siellä. Työkaverini ovat mukavia ja esimiehen on ollut erinomainen, joten irtisanoutuminen oli minulle vaikein tähänastisista. Erityisen vaikeaksi teki myös se, että töissä on hyvin kiireinen aika ja minun varaani oli laskettu monta projektia sekä paljon muuta tulevaisuudelle. Olen ollut Doctagonilla vasta noin 9 kuukautta, joten tuntuu kuin pettäisin antamani lupaukseni. Tästä olen hyvin pahoillani. Eteeni aukesi kuitenkin uusi mahdollisuus, jota en voi jättää käyttämättä. Olen auttanut vapaa-ajallani hyvän ystäväni Antonin perheyritystä heidän haasteiden kanssaan ja ilmeisesti he ovat olleet tyytyväisiä panokseeni. Anton on yrittänyt kosia minua jo jonkin aikaa vaihtamaan heille täysipäiväiseksi työntekijäksi ja nyt oli sen hetki. Uusi yritys on Infodata, joka toimittaa maksuautomaatteja pesujärjestelmiin sekä bensa-asemille yms. Roolini on tuoda uutta virtaan nyt nousussa olevaan yritykseen ja ottaa haltuun muutamia kokonaisuuksia, koska nykyisellä kokoonpanolla yrityksessä ei vain aika yksinkertaisesti riitä. Tulen siis tekemään hyvin monenlaista: ratkomaan automaattien ongelmia, konseptoimaan sekä tuotteistamaan uusia palveluita ja paljon muuta. Työ on hyvin monipuolinen sekä työt mielenkiintoisia. Yksi suuri syy myös vaihtamiselle oli se, että tämä mahdollistaa minulle työn tekemisen täysin vapaasti omilla ehdoilla. Voin tehdä tätä työtä espanjasta käsin ryystäen (alkoholitonta) olutta, voin tehdä sitä keskellä yötä tai
mennä toimistolle, mikäli tarvitsen omaa aikaa kotoota. Voin käydä päivällä pelaamassa padelia ja jatkaa töitä illalla ja voin nukkua vaikka yhdeksään puoli seitsemän sijasta. Anton on osoittanut suurta luottamusta minuun ja toivon, että pystyn lunastamaan lupaukset ja saamme yhdessä yrityksen hyvään kasvuun. Olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I'm Back!

Instabomber 6/10

Ristolla oli disco