Ensimmäinen viikonloppu

Haloset mökillä
Eka viikonloppu takana ilman alkoholia ja ajattelin hieman avata taas fiiliksiä. Tavatessa tuttuja ja kavereita monen ensimmäinen kysymys kuuluukin "onko korkki pysynyt kiinni?". Tästä tulee aina jostain syystä hieman "nolo" olo, ihan kuin se olisi jotenkin vaikeaa tai aivan kuin olisin niin pahasti viinan orja, että yksi viikko tai viikonloppu olisi ylivoimainen haaste. Ja jos ei ole niin miksi olen tehnyt tästä näin ison numeron? En siis tiedä myönnänkö, että alkoholi on minulle ongelma vai teenkö kärpäsestä härkäsen. Olen tietysti itse tehnyt tästä näin ison shown, joten kysymys on täysin oikeutettu ja yleensä näistä pelinavauksista on lähtenyt ihan mukava keskustelu, jossa muutkin pohtivat omaa viinan käyttöä ja ruoditaan koko aihetta muutaman tovin. Ehkä siis turha pohtia liikaa ja jatkaa vain samaan malliin.

Odotin viikonloppua todella innoissani. Aivan kuin se olisi ensimmäinen haaste tai koitos ja pääsisin testaamaan itseäni. Tuleeko hetkiä, joissa suutani napsaa ja joudun käymään Jaakobin painin pääni sisällä? Joudunko pahasti kiusauksen valtaan? Joudunko lähtemään mökiltä, koska en kestä katsoa juomista selvin päin? Aivan kuin tämä olisi ensimmäinen viikonloppuni selvin päin. Viikonloppu meni kuten ajattelinkin. Minulla oli mielettömän hauskaa ja tehtiin vaikka ja mitä. Oli todella hyvä ja helppo viikonloppu.


Perjantai

Perjantaina oli poikien perinteinen suunnitteluilta. Meitä on 4 salskeaa nuota miestä, joiden ystävyys on kestänyt jo pienestä pojasta isoksi pojaksi asti. Näemme melko harvoin, mutta tapaamiset ovat aina yhtä mahtavia. Olemme ajautuneet jokainen omiin suuntiimme: Toiset ovat menestyneitä yrittäjiä, yksi on tohtori, joka tekee jotain NASA -hommia mistä minä en ainakaan ymmärrä mitään ja sitten olen minä - keskinkertainen alkoholisti, kivi taskussa. Meillä on muodostunut jo perinteeksi tehdä joka syksy noin 3-5 päivän reissu hankkimaan yksi hieno kokemus maailmalta. Nämä reissut ovat olleet toinen toistaan mahtavampia ja taas oli aika lyödä tämän syksyn suunnitelmat sekä aikataulu lukkoon. Yleensä nämä suunnittelupalaverit alkavat välittömästi reissun päätyttyä ja niitä jatketaan aina kesään saakka. Suunnittelupalavereissa on yleensä suotavaa ottaa muutama neuvoa antava, mutta tällä kertaa pienellä sarkasmilla varustettu ehdotus oli "Mennäänkö pepsille?" - Mehän mentiin. Nostalgia syistä tapaamispaikaksi valikoitui Variston McDonalds - Vain minun äänekäs Solifer SM puuttui. Suunnitelmat saatiin valmiiksi reilussa tunnissa ja syksyllä lennämmekin jo Amsterdamiin, josta teemme road tripin kohti Belgian Spa:ta. Sattumalta siellä onkin Spa:n F1 osakilpailu. Jos kiinnostaa lukea lisää meidän menneistä reissuista esimerkiksi Chernobylistä, October festistä tai vaikka Las Vegasin humusta niin käy lukemassa Nuban blogia: https://www.mikkonurminen.fi/4 . Parhaat tarinat eivät ole julkaisukelpoisia, joten ensi kerralla kun tavataan niin voit kysellä niistä. Osaan esimerkiksi suositella Tsekeissä olevaa loistavaa Nigh Clubia jos olet sinne päin matkalla. ;)

Lauantai:

Vischyn voimalla
Lauantaina aamu alkoi mahtavasti koulujen päättäjäisillä, jossa esikoiseni sai vihdoinkin neljännen luokan päätökseen. Jälleen kerran iskä voi olla erittäin ylpeä tyttärestään, joka yllätti erinomaisella todistuksella ja vielä mahtavampi asia oli, että Bea sai stipedin hyvästä kaveruudesta ja tiimipelaamisesta. 

Juhlien jälkeen pikaisesti kotiin vaihtamaan pieruverkkarit jalkaan, mökkikamat autoon ja Myyrmäen markkinoiden kautta kohti padel parini, Jykän ja hänen tyttöystävänsä mökkiä. Poikkeuksellisesti takakontissa oli lavallinen Vischyä lonkerokopan sijaan. Kipaisimme nopeasti vielä hakemassa omalta mökiltämme toisen kitaran matkaan. Noin tunnin ajomatkan päässä Karkkilassa sijaitsevassa mökissä odottikin sekalainen seurakunta grillailemassa ruokaa. Tunsin vain pari, mutta siitä ei tälläkään kertaa koitunut harmia. Lapset leikkivät, aikuiset grillasivat, söivät ja joivat. Lapset jopa kävivät uimassa hyisessä vedessä, tosin jouduin maksamaan siitä 5 euroa per sierainpari, mutta se oli sen arvoista. Lapset ylittivät itsensä ja menivät sinne minne me aikuiset emme uskaltautuneet. Pihalla lasten leikkiessä aikuiset soittivat musiikkia neljän kitaran voimin, mutta pääosin vain Jykä uskalsi laulaa. Jykällä taitaa vielä tosin olla äänenmurros kesken tai sitten edellinen ilta oli mennyt hieman myöhäiseksi, koska kaikki keski-C:tä korkeammat nuotit kiekuivat ilmoille hieman särähtäen. Illan koittaessa ja lasten väsyessä suuntasimme takaisin kotiin. Poikkeuksellisesti minä olin kuski myös paluumatkalla. 


Sunnuntai:

Sunnuntaina kävimme vaimoni kanssa romanttisella brunssilla Helsingin Kämpin Brasseriessa. Tehtäköön selväksi, että meillä ei olisi moiseen hauskuuteen varaa ilman saatua lahjakorttia. 56€ Arvoiseen brunssiin kuului eväiden lisäksi shampanjaa, joka jäi meillä molemmilta juomatta - eri syistä tosin. Minulle tarjoiltiin pyynnöstä joku alkoholiton vaihtoehto, joka käsitykseni mukaan oli huomattavasti parempaa kuin Katan alkoholillinen versio. Brunssin alkupalat (kalat ja kaikki muut niljakkaat) olivat erinomaisia, mutta lämmin ruoka sekä jälkiruoka oli hintaansa nähden hieman pettymys.

Brunssilta päästyämme emme tehneet juuri mitään. Kävimme valloittamassa pikaisesti Seutulan vuoren ja sen jälkeen istuimme pihalla koko kuuden hengen perheemme kanssa (josta lupasin kertoa myöhemmin lisää) ja hypimme vuorotellen tramboliinilla. Naapurin Oliver tuli myös viihdyttämään meitä sekä lapsia ampumalla Rasmusta jousipyssyllä otsaan. Oliver vielä yritti opettaa Rasmukselle kuinka tramboliinilla hypätään voltti. Toistuva epäonnistuminen tramboliinilla meni pahasti Rasmuksen tunteisiin ja sekös otti häntä pieneen koteloon. Edes kaksi onnistunutta suoritusta ei parantanut murheellisen pienen miehen mieltä. Kotona vasta suihku ja puhtaat lakanat saivat suupielet kääntymään ympäri. Meillä on nyt Rasmuksen kanssa tavotteena oppia täydellinen voltti eteen sekä taakse ennen koulun alkua. Minulta jää kyllä tekemättä - ei uskalla! 





Voittaja fiilis

Fitskudrinkki tuulensuojaan
Viikonlopusta voi todeta, että se oli yksi parhaista viikonlopuista pitkään aikaan. Ei pelkästään säiden puolesta vaan muutenkin. Emme vängänneet pienistä asioista vaimoni kanssa, olin huomattavasti enemmän lasteni kanssa ajallisesti sekä myös enemmän läsnä. Viikonlopussatuntui olevan tunteja enemmän kuin aiemmin. Tuskin myös pienen piston sydämessäni kun ajattelen, että alkoholia ottaessa lapset jäävät selkeästi hieman taka-alalle ja vailla huomiota. Yksi asia minkä myös huomasin, että aiemmin kun olemme vastaavanlaisesti vain olleet kotona ja viettäneet aikaa olut kädessä niin oloni on ollut hyvin rauhaton. En pysy paikoillani ja kokoajan pitäisi touhuta jotain.  Sunnuntaina vain olin ja nautin - olin läsnä. Se tuntui kyllä melko hyvältä!









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt loppu dokaaminen!

Eka morkkis?