Eka morkkis?

Kaikki varmasti tietävät sen tunteen mikä tulee hyvin ryypätyn illan jälkeen. Ei joka kerta, mutta aika usein. Itselle pikku ryypiskelystä tuli harvemmin morkkista, mutta lähes joka kerta kun olin baarissa tai ilta oli mennyt pitkäksi niin ahdisti. En yleensä tee kännipäissäni mitään peruuttamatonta vaan hölmöily rajoittuu apinamaisiin letkautuksiin, huonoihin karaokevetoihin sekä rahanmenoon. Muutaman kerran on helikopterikin saattanut näkyä, mutta se tosin ei aina ole liittynyt ryyppäämiseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvän olon ja hauskuuden määrä on vakio; Jos tänään ryyppään ja pidän erityisen hauskaa niin se on kuin lainaisi hyvää oloa seuraavalta päivältä, joten se on ollut aina ihan OK.

Nukahdan yleensä todella helposti. Menen noin kello 23:00 sänkyyn, pelaan ehkä vartin candy crashiä, laitan silmät kiinni ja nukahdan kesken hyvänyöntoivotuksen. Ikinä ei ole vaikea nukahtaa. Eilen pyörin sängyssä ja muistan katsoneeni vielä 1:57 kelloa ja mietin, että mitähän vittua sitä tuli tehtyä. Kirjoitin eilen facebookpäivityksen ja tein julkisen lupauksen itselleni sekä muille enkä oikeen ihan varmasti tiedä miksi tein sen tai oliko siinä mitään järkeä. En siis pohdi nyt miksi päätin lopettaa juomisen vaan miksi tein siitä niin julkista. Miksi paukuttelen henkseleitä ja vielä näin isosti? Ketä kiinnostaa ja miksi teen itsestäni näin ison numeron,  kun yleensä en halua levitellä ajatuksiani somessa juuri ollenkaan. Aamulla kirjoitukseni oli luettu yli 2000 kertaa ja nyt tuntuu, että jokainen vastaantuleva ihminen tuijottaa minua jotenkin erikoisesti. Olisiko vaan pitänyt olla hiljaa?

Huomaan pohtivani yllättävän paljon mitä muut ajattelevat. Vituttaako jotain, että minä lopetan juomisen? Vituttaako jotain se, että teen tästä niin ison haloon? Ajatteleeko joku, että olen nyt joku raittiuden messias joka ylen katsoo niitä jotka dokaavat? En todellakaan! Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen saa tehdä juuri niinkuin parhaaksi näkee enkä pidä omia valintoja parempana kuin muiden. Lupaan siis olla saarnaamatta ryyppäämisestä, sen haitoista enkä aio tuputtaa päihteetöntä elämää kuten jehovan todistajat. Tästä siirrän osavastuun ystävilleni ja perheelle. Toivon saavani ympäri korvia kun se päivä tapahtuu. Lähipiirissä pientä vittuilua sen sijaan saattaa esiintyä. Se suotakoon koska hyvien ystävien kesken pieni vittuilu pitää mielen virkeänä. :)

Kaverit tuntevat minut melkoisena tuuliviirinä ja saan tällaisia suonenvetoja yhden päivässä. Kun innostun jostain niin sen on tapahduttava nyt ja heti - välittömästi... ja isosti! Uskon siis, että lähipiirissä hymähdellään ja naureskellaan. En ihmettele vaikka muutama löisi vetoa kuinka monta päivää pystyn olemaan ilman :).  Elän hetkessä ja innostun asioista helposti. Yleensä vaimoni tehtävä on hillitä minua, koska yleensä nämä päähänpistot tietävät rahanmenoa - ja paljon. Nyt kuitenkaan vaimoni ei jostain syystä laittanut yhtään vastaan vaan heitti oikeastaan vaan lisää bensaa liekkeihin ja se on ehkä syy, että tää homma lähti laukalle.

En tiedä miksi pelkään näin paljon mitä muut ajattelevat. Olen saanut pelkkää positiivista palautetta ja kannustusta. Moni ihminen, joka ei ole puhunut minulle vuosiin on kertonut vinkkejä ja tsempannut jaksamaan. Tuntuu etten ole ansainnu näitä ystävällisiä sanoja vielä ja on todella vaikea ottaa vastaan positiivista palautta.  Kukaan ei ole vielä dissannut julkisesti, mutta eiköhän sekin aika vielä koita.

Nyt ei siis pohdittu juomattomuuden vaikeutta - sen aika koittaa viikonlopun jälkeen. Olen lähdössä hyvän ystäväni mökille viikonloppuna saunomaan sekä uimaan. Luvassa on todennäköisesti perinteistä kaljottelua ja nuotiolauluja. Odotan iltaa todella innoissani ja sen jälkeen on taas varmaan jotain kirjoitettavaa.


Kiitoksia teille, jotka kannustatte - se todella auttaa!



Kommentit

  1. Hei just hyvä! Mä nään tän super hyvänä ulostulona, joka tsemppaa varmasti muita. Tee hei AUDIT-testi ja bloggaa siitä meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista!

      Ei hajuukaa mikä on AUDIT-testi, mutta teen sen! :) Heti kun kerkeen!

      Poista
  2. Vuoden vaihteessa tuli 20 vuotta vastaavasta päätöksestä. En ole katunut. Jään seuraamaan blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20 vuotta on aika kunnioitettava aika! Respect! Välillä vähän toivon, että oisinpa mäki ollu jo pitkään, mutta toisaalta oon niin fiiliksissä tästä, että pitää nauttia myös matkasta :) En oikeestaan edes malta odottaa niitä ensimmäisiä haasteita!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Instabomber 6/10

I'm Back!

Nyt loppu dokaaminen!